Ei mennyt tänään ihan putkeen

Juu, nyt on kyllä vähän heikosti lähtenyt tämä liikunnan käynnistäminen. :D

Vissiin söin eilen niin huonosti, että tänään väsytti ja nukuin ihan liikaa. Ja sitten en jaksanut mennä sinne salille vaan sen sijaan tein pellin muffineja ja kaksi peltiä joulutorttuja. Ei näin?

Onneksi en ole laihduttamassa, sillä olisin siinä hommassa harvinaisen huono. Onneks nuo ei ole kaikki minulle vaan töihin huomenna. :)

Syöminen on vieläkin suurin haaste. Leipoa osaan, mutta mitään n.s. "oikeaa ruokaa" en osaa laittaa... Siis ainakaan niin, että se maistuisi missään määrin hyvältä.

Nuhaviikko

Minulla on ollut nuhaviikko. Alkaen viime lauantaista ja ollen nyt melkein ohi... Tietystikään en ole rasittanut itseäni millään liikunnalla. Mutta nyt kun tunnen oloni jo terveeksi, pitänee alkaa käynnistää aktiivisuustaso uudestaan.

Tämä on niin helppo paikka päästä taas laiskottelun makuun ja unohtaa itsekuri. Tänäänkään en ole vielä tehnyt mitään muuta, kuin levännyt ja syönyt. (Nuhaviikon lisäksi erityisen rankka työviikko takana, joten syytä lepäämiseen myös on).

Huomenna on varmaan pakko mennä salille, että saa koko homman taas pyörimään. Ehdin jo olla niin ylpeä itsestäni kun muutuin laiskiaisesta sporttimimmiksi. Nyt ei saa lipsahtaa vanhoihin tapoihin. :)

Koululiikunnasta

Välillä täytyy kirjoittaa koululiikunnasta.

Väitän, että olisin nyt paljon paremmassa kunnossa (ja varsinkin lapsena ja nuorena olisin ollut paremmassa kunnossa), jos koululiikunta olisi ollut paremmin järjestetty. Käytännössä ne pääpointit, mitä koululiikunnassa opin, olivat

1. Olen huono liikunnassa
2. En tykkää talvilajeista
3. En tykkää uinnista
4. Liikunta on epämiellyttävää pakkopullaa
5. Osaan lukea karttaa ja osua pesäpalloon, mutta en jaksa juosta niin lujaa, että siitä olisi jotain hyötyä
6. On helpotus, jos minut valitaan joukkueeseen toisiksiviimeisenä, eikä viimeisenä
7. Voimistelutelineisiin en koske pitkällä tikullakaan

Sen sijaan, että olisin oppinut nauttimaan liikunnasta, olivat jokaviikkoiset liikuntatunnit minulle jossain määrin nöyryytystä. Uusien lajien kokeilu ja tekniikkaharjoitukse lajissa, joka ei miellytä yhtään, eivät innosta nuoria liikkumaan.

Mikä on koululiikunnan tarkoitus? Opettaa tekniikka hyväksi joka lajissa VAI kannustaa oppilaita elämänmittaisen aktiivisen liikunnan ylläpitämiseen positiivisten liikuntakokemusten kautta.

Minun mielestäni jälkimmäinen vaihtoehto on parempi vaihtoehto monella tapaa ja varsinkin kansanterveydellisesti. Tekniikkaa voi harjoitella enemmän harrastusryhmissä (joista puhun kohta lisää), sillä pelkällä koululiikunnalla kenestäkään ei ole tullut ammattiurheilijaa. Eikä se minusta voi olla koululiikunnan tarkoituskaan. Jos näin halutaan olevaan, on mielestäni järkevää sitten vaikka joko mahdollistaa vapaaehtoisia lisätunteja tekniikkaharjoittelulle tai jakaa luokka kahteen ryhmään, joista toinen tekee tekniikkaa ja toinen nauttii toiminnasta ilman paineita.

Palataan takaisin tuohon oppimislistaani. Nyt kun olen jo muutaman vuoden yrittänyt käynnistää aktiivista liikuntaharrastusta (ja ehkä jopa onnistunut, sormet ristiin) voin sanoa hitaasti oppivani, että koululiikunta on opettanut minulle täysin valheellisia asioita.

Ensinnäkin kukaan ei ole huono liikunnassa. Voi olla huonokuntoinen tai huono tekniikassa tietysti, mutta varmasti löytyy joku liikuntalaji, jossa voi olla hyvä. Toiset ovat parempia voimaa vaativissa lajeissa ja toiset kestävyyslajeissa. Mielestäni silloin on menty metsään ja hienosti rytisten, jos joku luulee olevansa huono liikunnassa. Mielestäni koululiikunnasta ei pitäisi antaa numeroa. Tai vähintään se pitäisi antaa vain tiimipelaamisen ja oman kehittymisen mukaan, ja tehdä arvosteluperusteet täysin selviksi.

Minä tykkään luistelusta. Tämä on täysin uusi tunne. :) Ja se on löytynyt, kun olen tietoisesti yrittänyt irtautua niistä asioista, jotka olen lapsena oppinut.

Tykkään uida. En osaa vieläkään sukeltaa pitämättä nenästä kiinni, mutta uskon voivani oppia sen harjoittelemalla.

Liikunta voi olla hauskaa ja koukuttavaakin. Tämän olen kokenut ensimmäistä kertaa aikuisiällä.

Osaan lukea karttaa ja osua pesäpalloon. Nyt osaisin varmasti juosta riittävän lujaa voidakseni olla kohtuullisen hyvä suunnistaja, ja harjoittelemalla pesäpallotaitonikin voivat parantua.

On väärin ylipäänsä valita joukkuita niin, että kapteenit valitsevat tiimiläiset vuorotellen. Se kertoo liikunnanopettajan osaamattomuudesta. Jos huomaan tällaista tapahtuman, aion huomauttaa asiasta. Viimeisenä valituksi tuleminen joka kerta vahvistaa sitä negatiivista kuvaa itsestä liikkujana.

Voimistelutelineisiin en aio koskea vielä vähään aikaan. Sen verran tuoreessa muistissa lukioaikainen paniikkikohtaukseni vielä on. Mutta joku päivä aion uskaltaa.

Vanhempien vastuu?

Sanon myös, että vanhemmilla on vastuu lapsen liikunnasta. Jos hankkii tietokoneet ja konsolit ja muut, mutta ei ole varaa panostaa lapsen terveyteen, on jotain pielessä. Minulle olisi yksi posiitiivisia kokemuksia tuottava liikunnallinen harrastus tehnyt jo paljon. Sen sijaan asuin kaukana ikätovereistani, vanhempani eivät kovin usein pyytäneet liikkumaan mukaan, vaan ihmettelivät, kun harvoin jaksoin yksin leikkiä ulkona liikunnallisia leikkejä.

Vanhemmilla on vastuu tarjota lapselle liikunnallisia harrastuksia. Niiden ei tarvitse olla edes kalliita, vaan pienellä vaivannäöllä on mahdollista joko löytää joku harrastus, jossa ei tarvita kalliita välineitä, tai hankkia käytettyjä välineitä halvemmalla.

Tietysti näin aikuisena on turha enää surkutella mennyttä lapsuutta. Itsesääliin vajoaminen ei paranna sitä kuntoa kuitenkaan. :) Vaikka tämä liikunnan harrastaminen on ollut minulle haaste, en aio luovuttaa.

Lisää luistelua ja yleisesti ottaen hyvä fiilis

Tulipahan käytyä työporukalla luistelemassa. Ja ostin sitten sen 10 kerran lipun. Ja heti olisi hinku takaisin jäälle.

Tähän väliin voin sanoa, että oma henkinen ja fyysinen olo alkaa olla paljon parempi, kuin vaikka kesällä. Se ykkössyy, miksi koitan motivoida itseäni liikkumaan, on varmaan se, että olen vain niin kyllästynyt olemaan heikko ja huonokuntoinen. Ja nyt, vaikken voi vielä pitkään aikaan kutsua itseäni hyväkuntoiseksi, tunnen oloni vähän vahvemmaksi. Tuntuu siltä, että olen oikealla tiellä.

Tänään (tai siis eilen) luisteluhetken jälkeen innostuin tutkimaan netistä, mitä erilaisia harjoituksia voisin nyt tehdä sen 10 kerran korttini myötä. Törmäsin sitten siinä brittiläiseen sarjaan nimeltä Dancing on Ice, joka on siis kuin Tanssii tähtien kanssa, mutta jäällä. Jäinkin sitten tähän katselemaan klippejä sarjasta ja kuvittelemaan millaista olisi taipua tuollaisiin liikkeisiin ja pysyä vielä pystyssä.

Klippejä katsellessa on välillä vaikea uskoa, että esityksen takana on vain muutama viikko harjoittelua.

Jäällä luistaen

Kävinpä pitkästä aikaa luistelemassa, nyt kun Helsingin Jääpuisto on taas avattu. Yleensä kaikenlainen talviurheilu on ollut minulle kokonaan "nou nou". Eli olen kovaan ääneen julistanut, etten tykkää talviurheilusta. Mikä lie syy ollut. Viimeksi kävin varmaan 2 vuotta sitten, kun keskieurooppalainen kaverini halusi sitä kokeilla.

No nyt oli ihan hauskaa. Huomasin kyllä, ja olenkin aina tiennyt, ettei se minun tasapainoni ole kovin hyvä. Perusluistelu eteenpäin onnistuu ihan hyvin, mutta en ole oikein koskaan uskaltanut luistella kunnolla ympyrää. Siis niin, että esim. vasemmalle kaarrettaessa nojataan reilusti vasemmalle ja oikea jalka tulee aina ristiin vasemman eteen. Myös pysähtyminen nopeasti tuottaa ongelmia. En vaan uskalla luottaa tasapainooni.

Ennen minua olisi saanut houkutella aika kauan luistelemaan ja nyt mietin jo 10 kerran sarjalipun ostamista. Kyllä tässä jotain edistystä on selkeästi tapahtunut. :) Minä todella haluan oppia nämä edellämainitut luistelutekniikat.

Kuva Jääpuiston sivuilta.

Uskaltaisikohan sitä ensi vuonna mennä sitten jo rinteeseenkin?

Tiedekin sen todistaa: liikunta pidentää ikää

Törmäsin tuossa sattumalta artikkeliin, joka on tehty tieteellisen tutkimuksen pohjalta. Jos englanti luistaa niin artikkelin voi lukea täältä ja tutkimuksen täältä.

Minulle yksi tärkein syy siihen, miksi haluan liikkua säännöllisesti (ja pyrin tähän), on ne terveysvaikutukset ja se, että se pidentää ikää. Isän puoli suvusta on aika pitkäikäistä ja tädit ja sedät ovat pysyneet skarppina 70-90 vuotiaiksi. Vanhin sen puolen lähisukulaiseni täyttää kohta 90 ja hänellä jo kunto pettää ylipainon vuoksi, mutta pääkoppa on vielä suht terävä.

Äidin puoli suvusta on ollut vähän lyhytikäisempää. Mukana on syöpäkuolemia ja alkoholismia, mutta isotätini oli aika terve. Jaksoi 94-vuotiaaksi asti, vaikka viimeiset vuodet kuvittelikin vähän omiaan.

Minäkin haluan elää pitkään ja olla skarppi vanhus, joka kykenee matkustelemaan ja leikkimään lasten kanssa. Ja tällaiset artikkelit todella motivoivat.

Eli tämä tutkimus on nyt todistanut, että liikunnan määrä pidentää elinikää enemmän, kuin painoindeksi.

Keskimäärin toki ylipainoiset elävät lyhyemmän elämän, kuin normaalipainoiset. Mutta jos on hyvin hyvin aktiivinen ja liikkuva sairaalloisesti lihava (BMI 35+), elää keskimäärin vähän pidempään, kuin täysin liikkumaton normaalipainoinen.

Artikkelissa on summattu tuo loppuun hyvin: "Regular exercise is essential to longevity and a lower BMI helps too — do the first and the other will likely follow."

Eli vapaasti suomennettuna: Säännöllinen liikunta on ehto pitkäikäisyydelle ja matala painoindeksi auttaa myös - toteuta ensiksi mainittu ja todennäköisesti toinen toteutuu seurauksena.

Tämmöinen minä haluan olla kahdeksankymppisenä.

Ruoka-asiaa

Noniih, varmaan seuraava asia, johon voisi keskittyä, on se mitä laittaa suuhunsa. Minähän siis olen maailman huonoin kokki. Osaan minä siis kananmunan keittää, tai paistaa, mutta siihen se jääkin. Yleensä omat sörsselit on niin karseita, että sen kerran niitä syö, mutta se toinen puoli, joka odottaa jääkaapissa seuraavaa päivää, odottaa sitä niin kauan, kunnes heitän sen puolen vuoden päästä pois.

Ainoa mitä osaan laittaa on erinäiset leivonnaiset, kuten juustokakku, muffinit, joulutortut...

Eli valmisruuat on ollut kovaa huutoa. Ja hedelmät. Ja vähän turhan usein tulee syötyä ravintolassa... Ei budjetti tykkää siitä.

En sentään ihan kauhean epäterveellisesti syö, eli pikaruokapaikat on todella harvoja tuttavuuksia (=vaan jos kaveriporukka nyt välttämättä haluaa mennä). Pitsalla tulee käytyä ehkä kerran vuodessa ja pakastepitsoja menee kerran pari kuussa. Karkkia ja keksejä en pidä kotona ihan siitä syystä, että ne menisi heti, vaan tulee kyllä joskus ostettua töihin. :( Hedelmiä koitan aina pitää näkösällä, jos tulee pikkunälkä. Vaaleaa leipää en juurikaan syö ja limua tulee ostettua joskus leffateatteriin, ei muuten.

Mutta kyllä sitä voisi skarpata aika paljon.

Minulla on nyt semmoinen yleinen kuva siitä, mitä pitäisi tehdä.
1. Syödä enemmän proteeinia
2. Syödä vähemmän valmissörsseleitä
3. Syödä enemmän vihanneksia
4. Rajoittaa karkinmussutusta (mutta salmiakista en luovu!)

Kerran maistoin sitä Ehrmannin rahkaa ja se vaati kyllä aika paljon tahdonvoimaa saada alas pelkiltään. Mutta kai siitä voi jollain sekoituksella saada hyvää, kun niin moni sitä syö?

Eli nyt täytyy siis vähän lueskella ja etsiä reseptejä. Jos minä jotain keksin, niin ilmoittelen täällä. :) Tämä on kyllä varmaan jopa pahempi haaste, kuin säännöllisen liikunnan ylläpitäminen.