Uusi haaste: uinti

Noh, nyt olen taas päässyt sentään kiinni normaaleihin lenkkeilytapoihin vähän epämääräisesti menneen viikonlopun jälkeen. Hyvä niin. Mutta nyt lenkkeilykaverini ehdottikin jotain uutta: uintia.

Minähän en ole muistaakseni käynyt uimahallissa sitten yläasteen. Tarkoitus on ollut mennä, mutta enpä ole koskaan yksin viitsinyt, vaikka asun hyvin lähellä yhtä uimahallia. Suostuin tähän ehdotukseen ja heti alkoi vanhat kokemukset pyöriä päässä. Ja jännitys: mitähän ihmettä minun pitää ottaa mukaan? Miten siellä käyttäydytään? Miten koko homma ylipäänsä toimii?

Uinti oli ehkä se n:o 1 inhokkilaji koululiikunnassa. Siihen liittyy niin paljon ikäviä muistoja. Ala-asteella opettaja joka aina huusi ja pisti tekemään ikäviä asioita. Aina huomautti jos hyppäsin altaaseen ja pidin nenästä kiinni. Mikään ei ollut koskaan hyvää. Varmaan melkeinpä vihaan tätä kyseistä akkaa vieläkin. Hän vain huusi ja huusi.

Lisäksi muistan, että ala-asteella ihan aina äitini unohti ostaa uuden uimapuvun ja käytin vuoden vanhaa, joka ihan aina oli kulahtanut ja muuttui kastuessaan läpinäkyväksi. Ihan aina. Häpeä on siis hyvin iso osa uintimuistoissani. Ehkä siksi olen niin huolissani siitä, mitä otan mukaan, käykö bikinit vai pitäisikö olla kokouimapuku, pitääkö pestä hiukset yms yms.

Lapsuudenpaikkakuntani uimahallin vesi oli myös aina ihan jäistä, enkä ole ainoa, joka sitä väittää. Minä pienikokoisena tyttönä olin aina vartin verran ennen saunaan pääsyä sinertävä ja hampaani kalisivat. Tosi hauskaa.

Yläasteella homma ei ollut enää niin perseestä, mutta melkein. Tein perinteiset, eli valehtelin minulla olevan menkat. Näiden kaikkien muistojen jälkeen olen päättänyt, että jos saan lapsia, yritän tehdä uinnista heille mukavaa, ja jos se ei onnistu niin allekirjoitan kiltisti poissaololapun heille uintitunneille. Sen verran ikävää ja turhaa sekin touhu oli. En oppinut uintitunneilla kun yhden asian: selkäuinnin.

Saa nyt nähdä saanko uinnista positiivisempia muistoja tänään.

Terkuin,

Anniina

Laiskimus

Ai että minä olen ollut laiska. Sekä liikkumisessa että blogin kirjoittamisessa. Viime viikolla sentään sain alkuviikosta juostua kaksi aika hyvää lenkkiä, mutta loppuviikko, viikonloppu ja tämän viikon maanantai menivät ihan ilman liikuntaa. Ihan kokonaan siis. Mutta ehkäpä onkin parempi että otan homman vähän rennommin nyt. Sunnuntaina toinen juoksukavereistani palasi matkaltaan Suomeen ja eilen kävimme juoksemassa 45min juoksun (ja alkuun ja loppuun kävelyä). Veikkaan, että palaminen vanhoihin hyviin tapoihin on nyt helpompaa kun toinen tsemppaa.

Terveisin,

Anniina

Kriittinen viikko & salaisuus

Tällä viikolla lenkkiseuralaiseni ovatkin molemmat matkoilla, joten minun pitää pärjätä lenkkeilyssä yksin. Tänään kävinkin juoksemassa tuolla ihanassa säässä meren rantaa pitkin ja juoksua tuli tehtyä putkeen 4km. Alkuun ja loppuun vielä kilometrin kävelyt. Ihan hyvä lenkki siis! Jes!

Luulen myös, että nyt alan jo vähitellen "koukuttua" urheilun tuomaan endorfiiniin. Ainakin juokseminen tuntui kivalta ja kevyeltä ja palkitsevalta. Juuri tätä olen toivonutkin. Siihen 10km juoksuun on tosin vielä matkaa. Nyt kun yksin juoksemisen neitsyys on minulta lähtenyt, tulee tästä viikosta varmaan ihan hyvä.

Eilen en millään ehtinyt tehdä lihaskuntohaastetta, niinpä tein sen tänään aamulla ja teen toisen kerran ihan kohta. Nyt tehtävät onnistuvat jo vähän paremmin.

Epäonnistunut liikuntakannustin

Kerronpa teille yhden salaisuuden, jota vähän häpeän. Olen siis parin viime vuoden aikana kokeillut useampia eri keinoja ja kannustimia saadakseni itseni liikkeelle. Kerran ajattelin, että ehkä raha toimisi motivaattorina, joten puolisentoista vuotta sitten marssin läheiselle kuntosalille ja ostin kuntosalijäsenyyden. Ihan kohtuuhintaisen vielä. Kävin siellä pari kuukautta ja sitten se jäi, mutta sopimusta on vieläkin jäljellä. Ja häpeän tätä kyllä aika paljon, sillä haluaisin vaan unohtaa koko kortin. Maksan kiltisti vaikka sen koko setin loppuun päästäkseni mokomasta eroon...

Tässä siis yksi epäonnistunut keino yrittää liikkua. Raha ei näköjään ollutkaan minulle niin tärkeää, vaikka (aika usein töissä käyvä) opiskelija olenkin. Ehkä vielä joskus kehtaan näyttää naamaani salilla uudestaan.

Terveisin,
Anniina

Pinkit pökät koeajolla & sushi

Enpä ole vielä huomannut tervehtiä teitä neljää (4?!!) lukijaa, jotka blogiani seuraatte! Terve! Jos alkaa joskus kyllästyttää, niin kehitysehdotuksia otetaan vastaan.

Minä RAKASTAN sushia. Kuva täältä.

Tänään käytiin spurttilenkki. 1min reipasta juoksua ja 2min kävelyä. Tämä 10 kertaa. Kyllä imi mehut tästä tytöstä! Lähinnä vaihtelun vuoksi käymme tällaisiakin. Onneksi pistin ne uudet pinkit shortsit tänään, kun oli tuolla vaan aika kuuma juosta. Tosin menin suoraan töistä juoksemaan, joten piti työpaikan vessassa vaihtaa ne päälle ja kävellä keskustassa bussipysäkille asti. Ainakin itsellä oli sellainen olo, että kirkas väri herätti huomiota. (Todennäköisesti ei, mutta olin itse aika tietoinen lyhyiden pinkkien shortsieni räikeydestä, pinkkiydestä ja lyhyydestä.) :D

Kotimatkalla poikkesin sushi-paikassa nappaamassa mukaan annoksen. Ja päätin, että tämän päivän lihaskuntosetti on tehtävä ennen kuin syön sushit! Sain tehtyäkin. Tosin vatsalihakset olivat aika toimimattomat. Ne olivat olleet koko päivän kipeytyneet eilisen harjoituksen jälkeen… Ehkäpä se tästä. Ainakin sushi oli hyvää! Sillä on hyvä palkita itsensä, kun ei sitä voi kovin usein ostaa karsean hinnan takia.

Cheers!

Anniina

Neljän viikon lihaskuntohaaste ja vähän muuta

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla.

Lihaskuntohaaste netin syövereistä

Satuinpa löytämään tämmöisen lihaskuntohaasteen netistä. Ei tässä vaiheessa kesää nyt enää tarvitse bikinikuntoon pyrkiä, mutta noin muuten haluaisin vähän harjoittaa lihaksiani. Olen niin saamaton tekemään mitään tällaista ilman, että joku vähän katsoo tekemisiäni. :D Niinpä, kun löysin tämän, päätin, että raportoin saavutuksistani ja lusmuiluistani tänne.

Ehkä vähän muokattuna versiona koitan tehdä seuraavat asiat joka päivä neljän viikon ajan. Sarja tehdään siis kahdesta kolmeen kertaan peräkkäin. Ei tuossa nyt varmaan kovin kauan mene aikaa jos sen tekee vaikka aamulla ennen suihkua.

1. Punnerrukset, 12-15 kpl

Minua niin kismittää, etten oikein ole onnistunut koskaan miesten punnerruksessa. En pääse kuin ihan vähän matkaa alemmas, ennen kuin käteni sanovat stop. Jos menen siitä alemmas, rojahdan matolle. Tavoitteena olisi  saada aikaan yksi (1) oikeaoppinen miesten punnerrus joka menee edes kohtuullisen alas. Nämä punnerrukset tulevat siis aluksi olemaan naisten mallia. (Yleensä ottaen kyllä kavahdan naisten ja miesten erottelua, jos kyse on mistä tahansa paitsi selkeistä fyysisistä eroista. Minulle ei ole "naisten töitä ja miesten töitä". Onko näillä eri punnerrustyyleillä muita nimiä?)

2. Kyykky, 15 kpl

Ehkäpä kyykkimisestäkin on hyötyä. Tuolista vaan kiinni ja alas. Ohjeessa sanotaan, että takapuolta pitää työntää taaksepäin mahdollisimman paljon.

3. Lankku, pyrkimys 60 sekuntiin

Katselen sitten kestoja kellosta ja toivon, että kestot pitenevät päivien myötä.

4. Vatsalihasliikkeet (istumaan nousut), 20 kpl

Ohjeessa sanotaan, että liike pitäisi tehdä jalat suorina. Tästä saatan ottaa vähän vapautusta. Mutta tarkoitus olisi saada nuo 20 liikettä minuuttiin.

Ja jos jaksan tätä tehdä (ja siitä tulee tapa), niin lisään neljän viikon jälkeen tuohon ehkä vielä viidennen liikkeen. Rehellisesti sanottuna vähän epäilyttää, että ei onnistu. Olenhan minä tehnyt vastaavia päätöksiä monesti aiemminkin ja ne ovat sitten jääneet. Teen haasteelle ehkä jonkun oman sivun tai vastaavan tähän blogiin. Muut saavat vapaasti liittyä mukaan! Ehkä annan itselleni jonkun kivan suoritusmerkin onnistuneen suorituksen jälkeen. :P

Edit: Kokeilinpa tuota saman tien. Järkyttävät tulokset on luettavissa täältä. Tekee jo mieli luovuttaa, mutta ei kai sitä enää voi kun teksti on julkaistu.

Päivän liikuntafakta, osa 1

Netin syövereistä löytyi myös uutinen liittyen Alzheimerin tautiin, joka on siis yleisin dementian muoto. Artikkelin mukaan hyvät elämäntavat ehkäisevät kyseisen taudin puhkeamista. Jopa puolet tautitapauksista johtui seitsemästä elämäntapaan liittyvästä tekijästä, jotka ovat:

1. vähäinen liikunnan määrä

2. diabetes

3. keski-iän liikalihavuus

4. tupakointi

5. korkea verenpaine

6. masennus

7. matala koulutustaso

Kuten tiedämme, liikunta (ja ruokavalio toki) vaikuttaa painoon (kohta 3) ja ylipaino lisää riskiä diabetekseen (kohta 2) sekä korkeaan verenpaineeseen (kohta 5). Periaatteessa liikkumalla hyvin voi siis poistaa listasta jo neljä tekijää!

Uupunut minä

Eipä tullut eilen kirjoitettua mitään. Olin niin nuupahtanut lenkin jälkeen, ettette uskokaan. Maanantai oli välipäivä ja eilen oli tarkoitus vetää kevyehkö lenkki, mutta lihakset eivät olleetkaan palautuneet sunnuntain 45min juoksusta. Jalat tuntuivat olevan lyijystä tehdyt eikä askel kulkenut yhtään. Piti lyhentää alkuperäisen suunnitelman 3x15min juoksu (3min kävelytauoilla) 1x15min ja 2x10min setiksi. Sen jälkeen olin harvinaisen kuollut. Mitähän huomisen lenkistä tulee? Tarkoitus olisi tehdä spurttiharjoituksia juosten reipasta vauhtia minuutti ja kävellen kaksi.

Jos teillä on jotain hyviä palautumiskikkoja niin otan niitä kyllä mielenkiinnolla vastaan!  En ole vielä ostanut mitään palautusjuomia ym. kun en oikein tiedä niistä mitään.

Tänään meinasin vielä illalla käväistä jollain tunnin reippaalla kävelyllä katsellen potentiaalisia lenkkeilymaastoja kodin lähettyviltä.

Terveisin,

Anniina

Tähtäimessä 10km

Eli tosiaan lenkkeily on nyt tällä hetkellä valitsemani liikuntamuoto. Kun saan sen rullaamaan, niin sitten keksin lisäksi jotain, mikä vahvistaisi etenkin käsien lihaksia.

Seinäkiipeilytekstin lopussa mainitsinkin, että se kiipeilytuokio antoi minulle rohkeutta pyytää paria kaveriani lenkkeilemään. Näinpä siis tein. Tapasin pari kaveria edellisestä työpaikastani viitisen viikkoa sitten ja sovimme treffit urheilukauppaan asianmukaisia asusteita ostamaan. Itseltäni puuttui kokonaan juoksukengät ja juoksuhousut. Omistin vain yhdet pitkät verkkarit ja siinä se. Kiertelimme muutamassa paikassa ja ostin kengät (ja kävin ilmaisen jalka-analyysin ja opin, kuinka kengät pitäisi sitoa oikeaoppisesti :D) ja capri-malliset housut.

Sittenpä koitti aika lähteä ensimmäiselle lenkille. Varmaan koko homma olisi jäänytkin siihen, jos mukana ei olisi yhtä todella urheilullista likkaa.  Puuskutin ja muutuin punaiseksi ja jouduin välillä kävelemäänkin kun ne kaksi muuta hölkkäsivät. Mutta ei se mitään. Jostainhan se on aloitettava. Nyt neljän viikon jälkeen juoksu kulkeekin jo paljon mukavammin. Eilen meni tosiaan se 45min putkeen. :)

Teemme intervalliharjoituksia ja vähän muutakin. Pääpiirteittäin lisäämme juoksun määrää ja vähennämme välissä olevien kävelytaukojen pituutta. Aluksi oli tarkoitus noudattaa valmista ohjelmaa, mutta otimme hyvin vapaat kädet sen noudattamisen kanssa. Tämän lisäksi olemme käyneet yhdellä pitkällä kävelylenkillä ja tehneet kerran spurttiharjoituksia juosten lujaa 1min ja kävellen 2min (x10).

Tavoitteemme on aika iso. Tarkoitus olisi juosta tämä. Siis ei se maraton vaan edeltävänä päivänä tapahtuva Rantakymppi. Tavoitteena päästä se maaliin juosten (ilman mitään aikarajaa).

Päivittelen tänne tuntojani sitä mukaa kun harjoittelu etenee. Saapa nähdä onnistuuko, mutta onpahan jotain, mitä tavoitella. Tämä on todella todella iso askel minulle. Tuskinpa kukaan liikunnanopettajistanikaan uskoisi, että se liikuntaa vihaava nörtti joskus vapaaehtoisesti harjoittelisi 10km juoksua varten! (Tai siis en minä liikuntaa vihannut, olin vain tosi tosi huono ja häpesin sitä.)

Lisäksi juttelimme eilisellä lenkillä, että jos se 10km menee syksyllä, niin vuoden päästä saattaisi mennä jo puolimaraton samaisessa tapahtumassa! Hui! :) Toivottavasti innostus pysyy sinne asti.

Terveisin,

Anniina

P.S. Nyt on tullut blogia päivitettyä ihan hirveän usein. Kohta se alkuinnostus varmaan laantuu siihen kertaan tai pariin viikossa. Elkää sitten ihmetelkö. :)

Vähän shoppailua ja supersunnuntai!

Olisipa niin ihanaa, jos vähän näkyisi lihaksia ja kävisin aktiivisesti kaiken maailman liikuntatunneilla (niitä on niin monia kiinnostavia Zumbasta Bodycombattiin), mutta en näe, että se ihan vielä onnistuisi. Olen kuitenkin reilut 20 vuotta elänyt sohvaperunana ja geenit ovat pitäneet minut hoikkana. Niin oli tapaus vanhempienikin kohdalla, kunnes kolmen kympin jälkeen isän elopaino alkoi kasvaa ja menikin jo aika pahaksi, ennen kun hän kuusikymppisenä alkoi urheilla oikein kunnolla. Samaa en halua itselleni. Haluan pitää painon tässä näin ja kehittää paremman kunnon itselleni ilman että asiaan tulee joskus 20 kilon lisäyksen jälkeen havahduttua.

Haluan ottaa myös rauhallisesti liikunnan aloittamisen kanssa. Jos vedän kalenterin heti täyteen kaikkea, pelkään kyllästyväni. Tarkoitus olisi päästä ensin jonkunlaiseen vauhtiin ja sitten, kun ihan aikuisten oikeasti pystyn menemään yksin lenkille, lisätä liikuntakertoja. Sama tämän blogin kanssa. Tuntuu, että näin alkuun juttu luistaa. Koitan vähän jemmailla teksti-ideoita, että voin sitten käyttää niitä, jos/kun joskus ei ajatus kulje.


Lisää vaatteita lenkkipolulle

Tuossa viime yönä keksin, että tarvitsen jumppamaton. Sellaista kun en satu omistamaan. Lisäksi haaveena on ollut ostaa urheilurintsikat. Tai oikeastaan niitä olenkin jo kaipaillut. Eli pyörähdin siis Stadiumilla tänään.

Ostokset. Kuvan saapi isommaksi klikkaamalla

Mukaan tarttui jumppa/joogamatto, sininen huppari, samanlaiset capri-malliset juoksuhousut kun minulla jo onkin, pinkit shortsit ja kahdet urheiluliivit (musta ja valkoinen). Täytyyhän sitä välillä vaatteitakin ostaa. Nyt ei tarvitse aina joka toinen päivä pestä puolityhjää koneellista yksien housujen takia, kun on useammat housut.

Nuo pinkit shortsit ovat kyllä oikeasti pinkimmät, kuin tuossa kuvassa. Kännykällä nappasin kuvan, niin ei ole ihan järjestelmäkameralaatuinen. Pinkki ei yleensä ole minun värini, mutta shortseja olen ainakin helteellä juostessa kaivannut. Ajattelin värillä vähän räväyttää ja nauttia nyt kun luulen uskaltavani vetää nuo päälleni. Eli jos tässä tulee helteitä, niin otan ne silloin käyttöön. Muussa tapauksessa vasta sitten syksyllä kun aion uskaltautua yliopistoliikunnan tunneille! :)

Uskomattomat 45min hölkkää putkeen!

Tänään tuli tosiaan myös käytyä lenkillä. Tavoitteena oli juosta 30 minuuttia ja miniminä 20. Uskomukseni oli siis, että pystyn juoksemaan jotain siltä väliltä. Aloitimme toki 10min alkulämmittelyllä johon kuului myös 2min hölkkää ennen kuin varsinainen urakka alkoi. Tämä oli siis ensimmäinen testi, jonka avulla oli tarkoitus saada vähän viitettä siitä, miten todennäköistä 10km juoksu syksyllä on.

Noh.. ennen 20 minuutin täyttymistä olikin semmoinen olo, että eihän tästä tule mitään. Mutta kun 20 minuutin maaginen rajapyykki ylittyi, alkoi juoksu kulkea. Kohta oli 30 minuuttia hölkkää takana, sitten päätimme tädätä 35 minuuttin. Sen täyttyessä päätimme, että juoksemme vielä 40 ja lopulta 45 minuuttiin asti. Siinä vaiheessa lihakset alkoivatkin jo ilmoitella väsymyksestä ja 45 minuuttia oli varmaan aika lähellä maksimia, mitä kroppa kestää.

Mutta huh huh! Se oli paljon enemmän kuin alunperin luulin. Tämä neljä viikkoa on todella tehnyt tehtävänsä. Ja ennen kaikkea olen päässyt eroon siitä hirveästä hengen haukkomisesta, että happi loppuu. Nyt hengitys kulki koko ajan aika tasaisesti. Ihan superia! Nyt se 10km syyskuussa ei näytäkään enää niin utopistiselta.

Hölkkäsimme kesäisissä Lauttasaaren maisemissa. Enpä ollut siellä aiemmin käynyt. Kuva täältä.

Terveisin,
Anniina