Jäällä luistaen

Kävinpä pitkästä aikaa luistelemassa, nyt kun Helsingin Jääpuisto on taas avattu. Yleensä kaikenlainen talviurheilu on ollut minulle kokonaan "nou nou". Eli olen kovaan ääneen julistanut, etten tykkää talviurheilusta. Mikä lie syy ollut. Viimeksi kävin varmaan 2 vuotta sitten, kun keskieurooppalainen kaverini halusi sitä kokeilla.

No nyt oli ihan hauskaa. Huomasin kyllä, ja olenkin aina tiennyt, ettei se minun tasapainoni ole kovin hyvä. Perusluistelu eteenpäin onnistuu ihan hyvin, mutta en ole oikein koskaan uskaltanut luistella kunnolla ympyrää. Siis niin, että esim. vasemmalle kaarrettaessa nojataan reilusti vasemmalle ja oikea jalka tulee aina ristiin vasemman eteen. Myös pysähtyminen nopeasti tuottaa ongelmia. En vaan uskalla luottaa tasapainooni.

Ennen minua olisi saanut houkutella aika kauan luistelemaan ja nyt mietin jo 10 kerran sarjalipun ostamista. Kyllä tässä jotain edistystä on selkeästi tapahtunut. :) Minä todella haluan oppia nämä edellämainitut luistelutekniikat.

Kuva Jääpuiston sivuilta.

Uskaltaisikohan sitä ensi vuonna mennä sitten jo rinteeseenkin?

Tiedekin sen todistaa: liikunta pidentää ikää

Törmäsin tuossa sattumalta artikkeliin, joka on tehty tieteellisen tutkimuksen pohjalta. Jos englanti luistaa niin artikkelin voi lukea täältä ja tutkimuksen täältä.

Minulle yksi tärkein syy siihen, miksi haluan liikkua säännöllisesti (ja pyrin tähän), on ne terveysvaikutukset ja se, että se pidentää ikää. Isän puoli suvusta on aika pitkäikäistä ja tädit ja sedät ovat pysyneet skarppina 70-90 vuotiaiksi. Vanhin sen puolen lähisukulaiseni täyttää kohta 90 ja hänellä jo kunto pettää ylipainon vuoksi, mutta pääkoppa on vielä suht terävä.

Äidin puoli suvusta on ollut vähän lyhytikäisempää. Mukana on syöpäkuolemia ja alkoholismia, mutta isotätini oli aika terve. Jaksoi 94-vuotiaaksi asti, vaikka viimeiset vuodet kuvittelikin vähän omiaan.

Minäkin haluan elää pitkään ja olla skarppi vanhus, joka kykenee matkustelemaan ja leikkimään lasten kanssa. Ja tällaiset artikkelit todella motivoivat.

Eli tämä tutkimus on nyt todistanut, että liikunnan määrä pidentää elinikää enemmän, kuin painoindeksi.

Keskimäärin toki ylipainoiset elävät lyhyemmän elämän, kuin normaalipainoiset. Mutta jos on hyvin hyvin aktiivinen ja liikkuva sairaalloisesti lihava (BMI 35+), elää keskimäärin vähän pidempään, kuin täysin liikkumaton normaalipainoinen.

Artikkelissa on summattu tuo loppuun hyvin: "Regular exercise is essential to longevity and a lower BMI helps too — do the first and the other will likely follow."

Eli vapaasti suomennettuna: Säännöllinen liikunta on ehto pitkäikäisyydelle ja matala painoindeksi auttaa myös - toteuta ensiksi mainittu ja todennäköisesti toinen toteutuu seurauksena.

Tämmöinen minä haluan olla kahdeksankymppisenä.

Ruoka-asiaa

Noniih, varmaan seuraava asia, johon voisi keskittyä, on se mitä laittaa suuhunsa. Minähän siis olen maailman huonoin kokki. Osaan minä siis kananmunan keittää, tai paistaa, mutta siihen se jääkin. Yleensä omat sörsselit on niin karseita, että sen kerran niitä syö, mutta se toinen puoli, joka odottaa jääkaapissa seuraavaa päivää, odottaa sitä niin kauan, kunnes heitän sen puolen vuoden päästä pois.

Ainoa mitä osaan laittaa on erinäiset leivonnaiset, kuten juustokakku, muffinit, joulutortut...

Eli valmisruuat on ollut kovaa huutoa. Ja hedelmät. Ja vähän turhan usein tulee syötyä ravintolassa... Ei budjetti tykkää siitä.

En sentään ihan kauhean epäterveellisesti syö, eli pikaruokapaikat on todella harvoja tuttavuuksia (=vaan jos kaveriporukka nyt välttämättä haluaa mennä). Pitsalla tulee käytyä ehkä kerran vuodessa ja pakastepitsoja menee kerran pari kuussa. Karkkia ja keksejä en pidä kotona ihan siitä syystä, että ne menisi heti, vaan tulee kyllä joskus ostettua töihin. :( Hedelmiä koitan aina pitää näkösällä, jos tulee pikkunälkä. Vaaleaa leipää en juurikaan syö ja limua tulee ostettua joskus leffateatteriin, ei muuten.

Mutta kyllä sitä voisi skarpata aika paljon.

Minulla on nyt semmoinen yleinen kuva siitä, mitä pitäisi tehdä.
1. Syödä enemmän proteeinia
2. Syödä vähemmän valmissörsseleitä
3. Syödä enemmän vihanneksia
4. Rajoittaa karkinmussutusta (mutta salmiakista en luovu!)

Kerran maistoin sitä Ehrmannin rahkaa ja se vaati kyllä aika paljon tahdonvoimaa saada alas pelkiltään. Mutta kai siitä voi jollain sekoituksella saada hyvää, kun niin moni sitä syö?

Eli nyt täytyy siis vähän lueskella ja etsiä reseptejä. Jos minä jotain keksin, niin ilmoittelen täällä. :) Tämä on kyllä varmaan jopa pahempi haaste, kuin säännöllisen liikunnan ylläpitäminen.

Ekaa kertaa tanssimassa

Kävin moikkamassa vanhaa tiliäni Heiaheiassa ja tuli syötettyä noita tietoja viime viikolta sinne. Kivalta näyttää! Melkein joka päivä jotain.

Tällä viikolla ois kans tarkotus käydä muutaman kerran liikuskelemassa. :) Tänään kävin testaamassa tanssikoulua, johon olin hankkinut muutaman kerran lipun, kun halvalla sai. Vähän nuo kuubalaiset rytmit kyllä oli haastavia, mutta hauskaa oli. Huomenna vois lenkille aamusta ja torstaina sitten body combat! Katotaan mitä viikonlopusta tulee kun on vieraita tulossa kylään. Kyllä siellä salilla ois hyvä käydä ainaskin kerran jossain välissä.

Oisinkohan mä jo koukuttunut tähän liikuntaan?

Hups... Mihin se vuosi meni?

No joo, kyllä vähän jo alussa epäilytti tämä minun kirjoitusaktiivisuus. Kun omaan päiväkirjaankin tulee tehtyä merkintöjä aika tasaisesti kerran puolessatoista vuodessa. :D

No mutta, kokeilaan jos tämä tästä taas lähtisi käyntiin. Liikunta on ainakin lähtenyt! Meikätyttö on nyt liikkunut suht aktiivisesti 1-3 kertaa viikossa jostain viime heinäkuusta lähtien. Nyt uskallan jopa käydä salilla omin päin, mikä tuossa pari kk sitten ei olisi tullut kuuloonkaan. Mitähän ihmettä mä olen oikeen siinä pelännyt.

Ei sitä melkeen voi itsekään uskoa. Esim. viime viikolla kävin 2 kertaa salilla ihan siinä siis niissä laitteissa ja sitten kerran (ja ensimmäisen kerran ikinä) body combatissa! Ja tällä viikolla uudestaan kans, oli se sen verran hikistä puuhaa.

Viime talvi ja kevät oli aika hiljaiseloa. Sitten sain kiukusta motivaatiota ja se on kantanut ainakin tänne asti. :)

Kiukunaihe nro 1: Olen vaan niin pirun kyllästynyt olemaan heikko.

En vieläkään saa yhtään miesten punnerrusta tehtyä, mutta aion haastaa äitini punnerruskisaan: kumpikin saa miesten punnerruksen tehtyä jouluna.

Kelpais. Kuva täältä.

Kiukunaihe nro 2: Ai enkö kelpaa? Ja vitut.

Vaikka se huonokuntoisuus ja liikkumattomuus nyt ei ehkä suoraan ollut se syy, miksi varsin ihana ja komea (ja salilla ravaava lihaksikas) mies sitten meikäläisen jätti, niin se on hyvä pitää kiukustavana voimana body combattia varten. :P Saapahan  nähdä, että olis vaan kannattanut meikäläinen pitää!

Ja lisäksi, tämmönen booty kyllä kelpais. Kyllä ne töissäkin jo vähän kiusottelee ja kyselee "takamuksen tiukkuusastetta". :D Vihje: minä en ole alla olevassa kuvassa...

Kuva pöllitty täältä.

En lupaa olla aktiivinen, mutta lupaan yrittää joskus jotain raapustaa. :)