Tällä viikolla lenkkiseuralaiseni ovatkin molemmat matkoilla, joten minun pitää pärjätä lenkkeilyssä yksin. Tänään kävinkin juoksemassa tuolla ihanassa säässä meren rantaa pitkin ja juoksua tuli tehtyä putkeen 4km. Alkuun ja loppuun vielä kilometrin kävelyt. Ihan hyvä lenkki siis! Jes!
Luulen myös, että nyt alan jo vähitellen "koukuttua" urheilun tuomaan endorfiiniin. Ainakin juokseminen tuntui kivalta ja kevyeltä ja palkitsevalta. Juuri tätä olen toivonutkin. Siihen 10km juoksuun on tosin vielä matkaa. Nyt kun yksin juoksemisen neitsyys on minulta lähtenyt, tulee tästä viikosta varmaan ihan hyvä.
Eilen en millään ehtinyt tehdä lihaskuntohaastetta, niinpä tein sen tänään aamulla ja teen toisen kerran ihan kohta. Nyt tehtävät onnistuvat jo vähän paremmin.
Epäonnistunut liikuntakannustin
Kerronpa teille yhden salaisuuden, jota vähän häpeän. Olen siis parin viime vuoden aikana kokeillut useampia eri keinoja ja kannustimia saadakseni itseni liikkeelle. Kerran ajattelin, että ehkä raha toimisi motivaattorina, joten puolisentoista vuotta sitten marssin läheiselle kuntosalille ja ostin kuntosalijäsenyyden. Ihan kohtuuhintaisen vielä. Kävin siellä pari kuukautta ja sitten se jäi, mutta sopimusta on vieläkin jäljellä. Ja häpeän tätä kyllä aika paljon, sillä haluaisin vaan unohtaa koko kortin. Maksan kiltisti vaikka sen koko setin loppuun päästäkseni mokomasta eroon...
Tässä siis yksi epäonnistunut keino yrittää liikkua. Raha ei näköjään ollutkaan minulle niin tärkeää, vaikka (aika usein töissä käyvä) opiskelija olenkin. Ehkä vielä joskus kehtaan näyttää naamaani salilla uudestaan.
Terveisin,
Anniina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti