Vähän shoppailua ja supersunnuntai!

Olisipa niin ihanaa, jos vähän näkyisi lihaksia ja kävisin aktiivisesti kaiken maailman liikuntatunneilla (niitä on niin monia kiinnostavia Zumbasta Bodycombattiin), mutta en näe, että se ihan vielä onnistuisi. Olen kuitenkin reilut 20 vuotta elänyt sohvaperunana ja geenit ovat pitäneet minut hoikkana. Niin oli tapaus vanhempienikin kohdalla, kunnes kolmen kympin jälkeen isän elopaino alkoi kasvaa ja menikin jo aika pahaksi, ennen kun hän kuusikymppisenä alkoi urheilla oikein kunnolla. Samaa en halua itselleni. Haluan pitää painon tässä näin ja kehittää paremman kunnon itselleni ilman että asiaan tulee joskus 20 kilon lisäyksen jälkeen havahduttua.

Haluan ottaa myös rauhallisesti liikunnan aloittamisen kanssa. Jos vedän kalenterin heti täyteen kaikkea, pelkään kyllästyväni. Tarkoitus olisi päästä ensin jonkunlaiseen vauhtiin ja sitten, kun ihan aikuisten oikeasti pystyn menemään yksin lenkille, lisätä liikuntakertoja. Sama tämän blogin kanssa. Tuntuu, että näin alkuun juttu luistaa. Koitan vähän jemmailla teksti-ideoita, että voin sitten käyttää niitä, jos/kun joskus ei ajatus kulje.


Lisää vaatteita lenkkipolulle

Tuossa viime yönä keksin, että tarvitsen jumppamaton. Sellaista kun en satu omistamaan. Lisäksi haaveena on ollut ostaa urheilurintsikat. Tai oikeastaan niitä olenkin jo kaipaillut. Eli pyörähdin siis Stadiumilla tänään.

Ostokset. Kuvan saapi isommaksi klikkaamalla

Mukaan tarttui jumppa/joogamatto, sininen huppari, samanlaiset capri-malliset juoksuhousut kun minulla jo onkin, pinkit shortsit ja kahdet urheiluliivit (musta ja valkoinen). Täytyyhän sitä välillä vaatteitakin ostaa. Nyt ei tarvitse aina joka toinen päivä pestä puolityhjää koneellista yksien housujen takia, kun on useammat housut.

Nuo pinkit shortsit ovat kyllä oikeasti pinkimmät, kuin tuossa kuvassa. Kännykällä nappasin kuvan, niin ei ole ihan järjestelmäkameralaatuinen. Pinkki ei yleensä ole minun värini, mutta shortseja olen ainakin helteellä juostessa kaivannut. Ajattelin värillä vähän räväyttää ja nauttia nyt kun luulen uskaltavani vetää nuo päälleni. Eli jos tässä tulee helteitä, niin otan ne silloin käyttöön. Muussa tapauksessa vasta sitten syksyllä kun aion uskaltautua yliopistoliikunnan tunneille! :)

Uskomattomat 45min hölkkää putkeen!

Tänään tuli tosiaan myös käytyä lenkillä. Tavoitteena oli juosta 30 minuuttia ja miniminä 20. Uskomukseni oli siis, että pystyn juoksemaan jotain siltä väliltä. Aloitimme toki 10min alkulämmittelyllä johon kuului myös 2min hölkkää ennen kuin varsinainen urakka alkoi. Tämä oli siis ensimmäinen testi, jonka avulla oli tarkoitus saada vähän viitettä siitä, miten todennäköistä 10km juoksu syksyllä on.

Noh.. ennen 20 minuutin täyttymistä olikin semmoinen olo, että eihän tästä tule mitään. Mutta kun 20 minuutin maaginen rajapyykki ylittyi, alkoi juoksu kulkea. Kohta oli 30 minuuttia hölkkää takana, sitten päätimme tädätä 35 minuuttin. Sen täyttyessä päätimme, että juoksemme vielä 40 ja lopulta 45 minuuttiin asti. Siinä vaiheessa lihakset alkoivatkin jo ilmoitella väsymyksestä ja 45 minuuttia oli varmaan aika lähellä maksimia, mitä kroppa kestää.

Mutta huh huh! Se oli paljon enemmän kuin alunperin luulin. Tämä neljä viikkoa on todella tehnyt tehtävänsä. Ja ennen kaikkea olen päässyt eroon siitä hirveästä hengen haukkomisesta, että happi loppuu. Nyt hengitys kulki koko ajan aika tasaisesti. Ihan superia! Nyt se 10km syyskuussa ei näytäkään enää niin utopistiselta.

Hölkkäsimme kesäisissä Lauttasaaren maisemissa. Enpä ollut siellä aiemmin käynyt. Kuva täältä.

Terveisin,
Anniina