Tavoitteena hyvä liikunnallinen itsetunto

Näin alkuun haluaisin vähän kertoa lisää tavoitteestani. Eli tarkoitus olisi päästä eroon siitä jännityksestä, mikä liikuntaan minulla liittyy. Ei yksilöliikuntaan, vaan nimenomaan liikuntaan muiden edessä. Haluaisin kyetä osallistumaan joukkuelajeihin ja tuntea oloni edes keskinkertaiseksi. En aiemmin edes halunnut liikkua yhden ihmisen silmien edessä, mutta tästä olen tänä kesänä onnistunut pääsemään eroon. Olen kesän aikana todellakin ylittänyt itseni, mutta joukkuelajeja en vielä haluakaan kokeilla. Niiden aika on sitten kun peruskuntoni on hyvä. Eli ehkä ensi keväänä.

Minulla ei ole minkäänlaista laihdutuksellista tavoitetta. Olen itse asiassa aika hoikka ja ollut lapsena alipainoinenkin. Nykyään olen normaalipainoinen ainakin painoindeksini mukaan. Haluan siis pysyä tässä painossa, mutta nostaa yleiskuntoani ja kehittää vähän lihaksia. Tällä hetkellä esimerkiksi käsivarteni ovat suorat tikut, joissa ei lihaksista näy merkkiäkään. En ole oikeastaan käyttänyt käsieni lihaksia koskaan, jos sitä koululiikuntaa ei lasketa, sekä yhtä yksittäistä seinäkiipeilytapahtumaa tuossa alkukesästä.

Mutta loppujen lopuksi ulkonäölläkään ei ole väliä. Se ei ole minun päätavoitteeni.

Kuulen aina joskus, että minua luullaan sporttiseksi juurikin vartaloni takia. Sporttinen en ole todellakaan. Minulla ei ole koskaan ollut mitään liikunnallista harrastusta. Olen kahtena kesänä noin 10-11-vuotiaana käynyt tenniskerhossa. Suoritin myös green cardin muutama vuosi sitten (kun sain kurssin lahjaksi), mutta sitä en ole kertaakaan käyttänyt. Siinäpä minun ”harrastukseni”. Lihaskuntoa ei ole melkein lainkaan ja hengästyn todella nopeasti. Tai ainakin ennen kesää hengästyin.

Tavoitteeni on siis liikunnallisen harrastuksen aloittaminen (ja miksei useammankin) ja niissä pitäytymisen. Tarkoitus on koko loppuelämä harrasta liikuntaa kerran pari viikossa. Tarkoitus on uskaltautua kokeilemaan eri lajeja ja oppia nauttimaan liikunnasta oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä.

Ja nyt paljastan salaisen aseeni, eli lenkkeilyn. Tähän mennessä se on toiminut. Olen käynyt nyt hölkkä- ja kävelylenkillä (siis intervalleja teen juoksua lisäten ja vaihdellen) 10 kertaa neljän viikon aikana, eli pari kolme kertaa viikossa. Yksin minulla ei ikinä koskaan olisi siihen motivaatiota. Kokeilin yhtä lenkkiohjelmaa 15-vuotiaana ja luovutin 3 viikon jälkeen. Nyt olen juossut enemmän ja se on oikeasti hauskaa! Siis liikunta on hauskaa. Oikeasti. En olisi kouluaikoina ikinä uskonut.

Oikeastaan lenkkeily ei ole salainen aseeni vaan seura. Kaksi upeaa nuorta naista, joista toinen on suhteellisen normaalikuntoinen ja toinen semmoinen himourheilija, että oksat pois. Jälkimmäinen kyllä pitää huolta, että juoksemme ja tsemppaa, mutta ei ole kuitenkaan kokenut lenkkeilijä, eli homma on uutta hänellekin. Ja liian tiukkapipoiseksi ei saa mennä, joten pidämme vauhdin sellaisena, että juoruta voi samalla kun juoksee!

Ja täytyyhän tässä olla päätavoitekin, eli joku juoksumäärä. No, tarkoitus olisi pystyä juoksemaan 10km syyskuussa eräässä tapahtumassa.

Kerronpa seuraavaksi, miten tähän päädyin ja miten otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin liikkumaan toisten kanssa.

Tavoitteet:

Pitkä tähtäin: hyvä liikunnallinen itsetunto, pysyvä harrastus, uskallus lähteä joukkuelajeihin, terveelliset elämäntavat

Keskipitkä tähtäin: peruskunto nousuun, lihaskunto nousuun, eri lajien kokeilemista, 10km juoksu

Lyhyt tähtäin: juoksua pari kolme kertaa viikossa, hyvä fiilis, positiivisia kokemuksia

Vinkkejä, ajatuksia ja kokemuksia otetaan vastaan! :)

Terveisin,
Anniina